Kärsitkö seuraavista oireista:

Leukaniveläänet, leukanivelten tai puremalihasten kipu, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt, kasvokipu, päänsärky ja korvakipu.

Tällöin sinulla saattaa olla purentaelimistön toimintahäiriö (temporomandibular disorders, TMD) joka on yhteisnimitys leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin läheisesti liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille sekä toimintahäiriöille.

TMD-vaivat ovat yleisiä, ja ne ovat hammassäryn jälkeen tavallisin pään alueen kiputila, jonka takia potilas hakeutuu hoitoon. TMD-vaivoja esiintyy naisilla 3-4 kertaa enemmän kuin miehillä, ja ne ovat yleisimpiä 35-50 vuoden iässä.

Kouluikäisillä TMD-oireet ja -löydökset ovat myös melko yleisiä, mutta ne ovat yleensä lieviä ja ajoittaisia. TMD:n hoidon tarvetta esiintyy arvioiden mukaan noin 7-9 %:lla suomalaisista. Hoidon tarpeen ja terveyspalveluiden lisääntyneen käytön välillä on selvä yhteys.

TMD-vaivat voidaan luokitella lihasperäisiin, nivelperäisiin ja näiden yhdistelmiin. Diagnostiikassa on huomioitava muut kasvojen alueen kiputilat, kuten hammasperäiset syyt, päänsäryn eri muodot, korvaperäiset syyt, kaularangan toimintahäiriöt, fibromyalgia ja yleissairauksiin liittyvät nivelperäiset kiputilat.

Spesifiset anamnestiset oireet esiintyvät yksinomaan tai lähes yksinomaan TMD:n yhteydessä. Niitä ovat niveläänet (naksahdus, rahina), leukojen väsyminen, jäykkyys ja kipu sekä rajoittunut suun avausliike ja liikekipu. 

TMD-kivulle ovat tyypillisiä seuraavat piirteet:

Kipu on toispuolista. Kipu kuvataan yleensä tylpäksi, jomottavaksi ja häiritseväksi. Kipu vaihtelee vuorokaudenaikojen mukaan ja on useimmiten voimakkainta aamuisin. Pureskelu, kylmyys ja veto voivat laukaista oireita. Poskien tai kynsien pureskelu tai liiallinen purukumin pureskelusaattaa tätä aiheuttaa. Tuntemukset purennasta (esim. pureskeluvaikeudet ja tuntemukset siitä, etteivät hampaat mene kunnolla yhteen). kivun vaikutus elämänlaatuun (mieliala, uni ja sosiaalinen kanssakäyminen)

TMD:n hoidon ennuste on yleensä hyvä. Potilaan informoiminen, omahoito-ohjeiden antaminen, kipulääkkeet ja purentakiskon valmistaminen ovat joskus suositeltavia hoitomuotoja. Hyvän ja tasapainoisen purentatoiminnan saavuttamiseksi purennan tasapainotushionta ja proteettiset tai oikomishoitotoimenpiteet saattavat tulla kysymykseen hoidon myöhemmässä vaiheessa.